Desucon 2011 tuli ja meni. Nyt kun olen pari päivää vetänyt henkeä ja lukenut kävijäpalautteita jännäkakat housussa, voidaan kysyä, mitä jäi käteen.
Sunnuntaiaamuna ConTV:ssä ja vielä lehtihaastattelussa noin puolen päivän aikaan menin sanomaan, että kaikki on mennyt täysin nappiin. Noh, ei se nyt sitten ihan nappiin mennyt, kun jouduttiin tilaamaan ambulanssi sairaskohtauksen takia ja yksi ohjelma peruuntui. Onni onnettomuudessa, että sen päällä oli Janne "Dystopia" Haimilahden todellisuusopas komeroille, joka streamattiin toiseen saliin massiivisen yleisön vuoksi.
Toisaalta järjestäjäpuolelta katsottuna tämä coni meni kokonaisuutena huomattavasti paremmin kuin yksikään Desucon tätä ennen: millään osa-alueella ei tapahtunut katastrofia tai isompaa mokaa. Toisaalta tuntui, että tänä vuonna pieniä säätöongelmia oli enemmän kuin viime vuonna, mutta onneksi useimmat näistä näkyivät vain järjestäjäpuolen säätönä ja järjestäjäpuolen säätö on aina toissijaista kävijöille näkyvään mokailuun verrattuna – kävijä on tärkein.
Oma conini sujui aika paljon muodollisuuksien hoitamisessa. Avajaiset, kunniavieraiden vastaanotto ja tervehtiminen, yhteydenpito Sibeliustaloon ja niin eespäin. Olisi kuitenkin valetta väittää, ettenkö olisi ehtinyt ohjelmissakin käydä, sillä kyllähän minä olin avajaisissa ja päättäjäisissä, vilkuilemassa Madoka-luentoa ja One Piece -luentoa. Tanakan konsertin ajan istuin tiiviisti perse kiinni penkissä ja täytyy todeta etten kadu: Koohei Tanaka oli käsittämättömän loistava soittamaan ja suomalais-japanilainen bändi tiukka. Varsinkin Toni Porthénin (rummut) ja Hannu Riskun (lyömäsoittimet) veljellistä kilpailua pursuava nokittelu piiskasi kummastakin kaverista ulos aivan käsittämättömän taidokkaita soundeja. Jonkin verran saksofonia soittaneena myös Tane Kanniston taituroinnit jäivät mieleen. Tämän jälkeen oli vielä aika suunnata waifu-luennolle, mutta yhtäkkiä pääjärjestäjän velvollisuudet kutsuivat, kun sain viestin että AMV-kisan palkinnot eivät olleetkaan pääsalissa vaan Jossain, vaikka niitä olisi tarvittu päälavalla juuri silloin. Poistuin siis luennolta melko nopeasti ja tein luultavasti kongressisiiven ja Metsähallin läpijuoksun nopeusennätyksen. Mutta ainakin palkinnot löytyivät!
Erityisen iloinen olin siitä, että iltabileet onnistuivat. Hetki meinasi jo tulla jännäkakat housuun, kun iltabilepaikaksi jo kaavailtu (ts. vain nimet puuttui paperista) The Room lähtikin yhtäkkiä alta pois vuokrasopimuksen päättymisen vuoksi. Onneksi sotilaallinen vahvistuksemme Riku "Jakoavain" Mikkonen oli käynyt esitiedustelemassa Disco Glow'n tarjonnan ja osasi suositella sitä. Herralle kiitos pienyrittäjistä ja Jaksusta! Alustavasti on jo puhuttu saman paikan varaamista myös ensi Desuconiin, nyt pilkkuun asti.
Sunnuntaiaamu alkoi koomalla, mutta pienemmällä koomalla kuin olisi voinut kuvitella. Sain nimittäin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä nukuttua huomattavasti enemmän kuin torstain ja perjantain välisenä yönä (8,5 h v. 4 h). Sunnuntaina katselin CLAMP-ohjelman, minkä jälkeen aikani kuluikin conin lopettamiseen valmistautuessa. Ja niin, taidettiin siinä päättäjäisetkin suunnitella nopeasti, jos joku Twitteristä huomasi ;D.
Perinteiseen tapaan listaan kolme kehitettävää kohdetta. Palaute on tänä vuonna ollut hajanaisempaa kuin vime vuosina, enkä ihmettele. Suuret kehityskohteet nimittäin puuttuvat, sillä banderollikin pysyi vihdoin ja viimein kasassa - JES!!!
Ensimmäinen asia ovat cosplayliput. Ne olivat meidän mielestämme aivan loistava innovaatio. Ihmiset eivät kuitenkaan saaneet tietää, mistä lippuja sai ja toisaalta jotkut luulivat että liput maksoivat, vaikka ne olivat ilmaisia. Tämä ratkeaa paremmalla tiedotuksella ja sillä, että ihmiset tietävät odottaa tällaista käytäntöä. Suurempi ongelma oli, että se ei poistanutkaan jonoja, vaikka niin oli suunniteltu. Siihen on tosin keksitty keino: yksinkertaisesti jonotuksen kieltäminen ja jonojen hajottaminen tarvittaessa JV-voimin. Jonottaa ei tarvitse, jos on lippu :3
Toinen juttu: taidekujan ja sen maksujen kanssa oli Säätöä. Ensi vuonna taidekujapaikka on oma pakettinsa, johon kuuluu sekä sisäänpääsy että maksu taidekujapaikasta. Näin taidekujalaiset välttävät säätöä conissa, kun ei tule epäselvyyttä minne taidekujapaikkamaksu tulee tilittää. Samoin varmistamme mihin taidekujan tavarat saa yöksi talteen – nytkin se oli selvitetty, mutta conissa meille tulikin yllätyksenä että tilaa, josta oli sovittu, ei saakaan käyttää. Onneksi tila kuitenkin löytyi; seuraavalla kerralla se löytyy heti.
Kolmanneksi, jälleen kerran Susilava! Tällä kertaa olimme sentään hoksanneet sen, että siihen ei todellakaan kannata laittaa konsertteja, koska ne hajottavat kaikkien Metsähallissa olijoiden korvat. Sen sijaan olimme laittaneet sinne suuressa fiksuudessamme videoscreenin, mikä kyllä toimi sinänsä hyvin, mutta kun sillä ei ollut ketään omaa vastuuhenkilöä, äänenvoimakkuus säädettiin puheohjelman mukaan. Se taas ei ollut kovin hyvä idea siinä vaiheessa, kun joku alkoi laulaa: jälleen pirstoutui korvia ;>. Onneksi ongelma oli, ainakin käsittääkseni, pienempi kuin viime vuonna.
Tämä jää minulta viimeiseksi Desuconiksi. Jo ennen ensimmäistä Desuconia totesimme, ettei saa päästä syntymään sellaista skenaariota, missä samat naamat ovat avajaisissa pönöttämässä vuodesta toiseen. Kolmen Desuconin pääjärjestäjänä on aika todeta, että eiköhän se ollut tässä. Näiltä näkymin valta vaihtuu 16.7. - kuka on seuraava pääjärjestäjä, en tiedä. Mutta ainakaan se en ole minä; aion keskittyä omaan blogiini sekä ohjelmanpitoon. Ja eiköhän sitä jotain muutakin keksi.
Kiitos kaikille. Olette ihan käsittämättömän hyviä tyyppejä ja meillä on varmasti maailman parhaat conikävijät. Kyllä, juuri sinä. Ja vastaavat ja vänkärit myös.
Näiden vuosien jälkeen on hyvä päättää kolmas Desucon näihin tunnelmiin:
Huomioithan että konserttiinkin oli liput ja silti sinne jonotettiin. Ei siitä jonotuksesta täysin pääse eroon ihan vaan siitä, että erityisesti "alkupäässä" jonottavat yleensä haluaa hyvät paikat. Tietenkin kun on laput, niin jonot on välttämättä lyhyempiä, kun paikoista vähemmän välittävät eivät joudu tunkemaan jonoon ja toivomaan sisäänpääsyä.