Monesti kuulee sanottavan, että hyvä johtaminen on pohjimmiltaan sitä että osaa viestiä oikein. Tätä teoriaa voi laajentaa ja sanoa että myös tapahtumanjärjestäminen on pohjimmiltaan viestintää: ihmisten välistä yhteistyötä, jossa suurimmat ongelmat koituvat kommunikaatio-ongelmista. Siitä, että joku tekee jotain koska ei ole kuullut ettei sitä pidäkään tehdä, tai siitä että joku ei tee jotain koska ei ole kuullut että se pitäisi tehdä.
Yksi kommunikaatio-ongelmien lähde on se, että keskustelijat eivät yksinkertaisesti ymmärrä toistensa näkökantoja, tai käyttävät samoja termejä tarkoittamaan eri asioita.
Kuluneena viikonloppuna pidettiin Jyväskylässä Finncon, ensimmäistä kertaa ilman Animeconia sitten vuoden 2001. Desuposse oli tietysti paikalla – paitsi nauttimassa scifiohjelmasta myös ottamassa oppia siitä, millainen Finnconin kaltainen pitkän linjan tapahtuma voi olla jos se lakkaa yrittämästä miellyttää kaikkia ja pitäytyy omassa kohdeyleisössään.
Conissa pidettiin myös paneeli Build Your Dream Convention, jonne desulaiset osallistuivat yleisöstä käsin. Meidän käsityksemme ideaaliconistahan on tunnetusti sellainen, joka on tehty toisille meidän kaltaisille animeharrastajille; ihmisille, jotka tulevat coneihin seuraamaan anime- ja manga-aiheista puheohjelmaa eivätkä vain FFFightin ja Sorsapuiston perässä. Elitisteille, jos näin haluaa sanoa.
Finnconin vakiokävijöihin kuuluva brittiläinen Cheryl Morgan ei kuitenkaan arvostanut tätä näkemystä, kuten yllä olevasta tweetistä näkee. Miksihän?
Paneelissa käyminen olikin tämän suhteen varsinainen silmienavaaja. Scififandomin motiivit järjestää tapahtumiaan ovat toki erilaiset, mutta skenejen erilaisuudet ovat myös ratkaiseva tekijä – scifitapahtumien ongelma kun on nimenomaan vähäiset kävijämäärät ja kävijäkunnan nurkkakuntaisuus, ja ajatuskin siitä että kävijöitä voisi olla "liikaa" tai että osa heistä voisi olla "ei-toivottuja" tuntuu heille täysin vieraalta. Osittain juuri siksi Finncon onkin maailmanluokassa arvostettu scifitapahtuma – ilmaisena se houkuttelee sellaisiakin kävijöitä jotka eivät ole niin aktiivisia scifiharrastajia, ja siten myös uutta verta harrastuksen pariin.
Animeharrastamisen ongelmat sen sijaan ovat juurikin päinvastaiset – uusia harrastajia on kahmalokaupalla ja he käyvät myös aktiivisesti tapahtumissa, mutta vanhemmille harrastajille ei ole juurikaan tarjontaa eikä näin ollen myöskään syitä käydä tapahtumissa. Ainakin omasta mielestäni Desucon on onnistunut tässä vallan loistavasti; esimerkiksi oma luentoni animen OP-animaatioista veti Desuconissa 150-paikkaisen salin seisomapaikkoja myöten täyteen, Traconissa taas yleisössä istui vain parisenkymmentä henkeä.
Tietysti harrastajille tehdyn tapahtuman järjestäminen kunnolla edellyttää, että järjestäjät ovat itsekin harrastajia.
Finncon-Animecon 2009:n kaltaisen tapahtuman sai näemmä aikaan tämännäköisellä järjestäjäporukalla. Kuinkahan moni heistä on animeharrastaja, ja olikohan sillä mahdollisesti jotain tekemistä sen kanssa miten animeharrastajiin conissa suhtauduttiin?
Viime aikoina olen alkanut käyttää termiä "tapahtumanjärjestämisen harrastaja" sellaisista ihmisistä, joille tuntuu olevan tärkeämpää järjestää tapahtumia – millaisia tapahtumia vain – kuin se, mikä on näiden tapahtumien aihepiiri. Heidän naamansa näkyvätkin yleensä conista toiseen. Ja mikäpä siinä; löytyyhän jokaisesta conista sellaisia asioita jotka ovat samanlaisia kaikissa coneissa, olipa kyseessä roolipeli-, anime- tai scifitapahtuma.
Ongelma kuitenkin tulee vastaan viimeistään siinä vaiheessa, kun tällaisia ihmisiä päästetään lähelle päätöksentekoa. Vaikka toisenlaisissa coneissa hankittu tietotaito saattaakin olla hyödyllistä se saattaa nimittäin olla myös suorastaan vahingollista, mikäli sitä yritetään soveltaa sellaiseen conikonseptiin johon se ei yksinkertaisesti sovi. Vielä vakavampi tilanne saattaa olla käsillä, jos kyseessä ovat conin kanssa ristiriidassa olevat arvot ja asenteet – kuten siinä, haluaako conista tapahtuman kaikille vaiko vain tietylle kohderyhmälle. Myös eri conien edut saattavat olla joskus ristiriidassa keskenään.
Tämä ei ole tuntematon ongelma Desuconillekaan – olemme aikojen saatossa joutuneet vaihtamaan järjestäjien joukosta muutamankin tyypin, joille conin kapitalistinen ideologia (jollaiseksi niidel sitä omassa blogissaan kuvaili) on ollut ongelma. Joitakin on ärsyttänyt myös se, että meillä on tapana kritisoida muita tapahtumia joskus kovasanaisestikin.
Jatkossa Desuconin järjestäjiksi tulleekin todennäköisesti valikoitumaan yhä enemmän sellaisia ihmisiä, jotka järjestävät ensisijaisesti vain Desuconia; mahdolliset puutteet kokemuksessa kun ovat lojaaliusongelmia huomattavasti pienempi paha. Järjestäjien yhteishenkikin pysyy parempana – ja eihän conia muuten viitsisi tehdäkään.
Pieniä älähdyksiä henkilökohtaisesta perunakellaristani: Onko lojaalius tiettyä porukkaa kohtaan todella noin itseisarvoista ja mihin vedetään se raja, jossa lojaalius rikkoutuu niin pahasti, että se koetaan Desuconille ongelmalliseksi?
Koen ajatuksen lievästi sanottuna epämukavana, sillä onhan Desupossestakin useampi henkilö ollut mukana useammassa conissa joko ohjelmanjärjestäjän tai muun suhaajan roolissa.