...ei onneksi ollut desuviikonloppu. Luojan kiitos.

"Jos jonkin asian voi tehdä monella tavalla ja näistä tavoista yksi johtaa onnettomuuteen, ennen pitkää joku tekee asian sillä tavalla" – Edward A. Murphy

Yllä olevaa Murphyn lakina tunnettua periaatetta käytetään usein vain pessimistisenä tokaisuna, kun jokin on mennyt pieleen. Se, mitä Murphy lausahduksellaan alunperin tarkoitti, on enemmänkin se, että jos pyritään virheettömään suoritukseen, on eliminoitava kaikki todennäköisyydet virheisiin. Niin kauan kun riski on olemassa, virheitä voi tapahtua, ja pitemmällä aikavälillä todennäköisyys bad endin toteutumiselle on suurempi.

Yritän kertoa tässä blogipostauksessa, että jos aikoo tehdä jotain just eikä melkein, on osattava varautua myös vaihtoehdolla B. Desuconin kokoisessa tapahtumassa tällainen on tärkeää. Jos jokin menee pieleen, on oltava suunnitelma, miten tilanteesta selvitään. Suurin osa esimerkiksi turvallisuusvastaavan hommasta on sitä, että maalaillaan piruja seinille, ja mietitään suunnitelmia kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin.

On syytä kuitenkin muistaa, että kenen tahansa meistä on syytä varautua siihen ettei kaikki mene niinkuin piti. Itselläni on tästä paljon opittavaa: esimerkiksi tajusin tänä vuonna puolessa välissä conia, että kunniavieraiden lounasravintoloiden olisi syytä olla buffetteja, muuten aikataulussa pysyminen olisi mahdotonta. Onneksi ne olivat – sattumalta. Ensi vuonna ne ovat tarkoituksella.

Kuitenkaan tänään en ollut aivan yhtä onnekas. Sain kokea karvaan opetuksen siitä, että kaikki todellakin voi mennä myös pieleen.

Menomatkalla Mika "Pararin" Valtosen (Valokuvausvastaava) syntymäpäiville viime perjantaina auton rengas hajosi. Suunnitelma B oli olemassa: autossa oli vararengas. Ilmeeni, kun lelurenkaalla sai ajaa maksimissaan 80km/h.

Paluumatkalla tänään autosta hajosi toinen rengas. Suunnitelma C kehitettiin: perillä Kokkolassa autoon asennetun paremman vararenkaan lisäksi otettiin käyttöön menomatkalla käytetty lelurengas. Ilmeeni, kun luulin saavani ajaa paluumatkalla rajoitusten mukaan, mutta joudun taas ajamaan kahdeksaakymppiä.

Hetken ajan ajettuamme autosta hajosti kolmas rengas. Suunnitelma D kehitettiin: soitettiin hätiin lähellä asuva kaveri, joka kyyditsi meidät juna-asemalle. Ilmeeni, kun jouduimme jättämään auton tienposkeen.

Ilmeeni, kun paljastui, että juna oli loppuunmyyty ja viimeinen tänä iltana.

Päädyimme suunnitelmaan E: matkaseurueestamme yksi, jolla oli oikeasti kiire (Noora "chinor" Rytkönen, kahvilavastaava), osti lipun bisnesluokasta. Hänen ilmeensä, kun lippu maksoi melkein 8 kertaa sen summan, mitä osuus auton polttoainekustannuksista olisi maksanut.

Me muut (minä ja Markus "Mysse" Leinonen, yksi rytmipelipisteen pitäjistä) päädyimme nukkumaan Joel "ttw" Salovaaran (Luennoitsija paneelissa "Kuminkäryinen ja bensankatkuinen anime") luokse. Vaikuttaa siltä, että asiat järjestyvät huomenna, joten nyt pidellään sitten peukkuja.

Viileä tarina, veliseni, vai mitä? Mikä on todennäköisyys sille, että autosta pamahtaa kolme rengasta saman reissun aikana? Ehkä pieni, mutta tarinan opetus on se, että myös pahin vaihtoehto voi toteutua. Koskaan ei tulisi ylpistyä niin paljon, että erehtyy luulemaan olevansa huonon tuurin yläpuolella.