Kun Desuconin lopullinen ohjelmakartta julkaistiin toukokuun alkupuolella, oli reaktio eri tahoilta mielenkiintoinen. "Hei, tää saattais olla jännä" tai "tonne vois varmaan mennä" -kommenttien sijaan monesta suusta parahti jotain sellaista kuin "äh, miks mun pitää valita näistä kahdesta" tai "enhän mä nyt ehdi mihinkään", tai jopa "kaikki menee tänä vuonna päällekkäin, ihan hanurista".

Vaikka kommentteja saattaisi helposti luulla negatiivissävyisiksi, ovat ne itse asiassa merkki siitä, että lähes vuosi sitten asetetuissa tavoitteissa on onnistuttu: ohjelmakarttaa katsoessa iskeekin runsaudenpula, jopa turhautumus siitä että joutuu tekemään valintoja, yhdellä kertaa kaikkialle repeäminen kun on mahdotonta.

Sijoittelu onkin ymmärrettävästi yksi ohjelman jäsentelyn vaikeimpia puolia. Kaikki voi kiinnostaa ja varmasti kiinnostaakin samaa kohdeyleisöä, keskimääräisen conikävijän mieltymykset kun eivät ole mustavalkoisia tai yhteen genreen sidottuja. Tietenkin ilmiselvät päällekkäisyydet kuten seiyuuohjelma seiyuuohjelman tai yaoi-ohjelma yaoi-ohjelman päällä on karsittu heti alkuunsa, mutta "kaikki hyvät ohjelmat on päällekkäin" on itse asiassa seurausta siitä, että ns. filleriohjelmalla ei ole paikattu suosituimpien ohjelmanumeroiden ajankohtia – filleriohjelmaa kun ei yksinkertaisesti ole!

Tämän lisäksi shoujohömppää rakastava voi sivussa fanittaa intohimoisesti toiminnantäytteisiä turpaoopperoita, syvällisistä pohdinnoista ja taide-animesta kiinnostunut taas hakeutua mielellään alkuillasta Haruko Momoin keikalle valotikkua heiluttamaan. Joten vaikka esimerkiksi Nobuyuki Fukumoto ja gyaru-muoti ovat varmasti niin eri päissä teoreettista mielenkiintospektriä kuin olla ja voi, löytyy varmasti ihmisiä, jotka eivät haluaisi näiden kahden väliltä valita – muunmuassa allekirjoittanut, joka istuu vieläpä samaan aikaan toisaalla omassa paneelissaan.

Jokaisen maulle räätälöityä ohjelmakarttaa on yksinkertaisesti mahdotonta toteuttaa, sillä yhtälöön lukeutuvat myös itse ohjelmanpitäjät omine aikatauluineen ja toiveineen: hekin ovat kiinnostuneita kunniavieraista ja erikoisohjelmasta. Sijoittelussa täytyy siis toisinaan tematiikan sijasta soveltaa solidaarisuutta, ohjelmavastaavaa kun kiinnostaa paitsi kävijöiden, myös ohjelmanpitäjien tyytyväisyys.

Ohjelmanumeroiden videointi onneksi pelastaa suurimmalta ahdingolta, minkä ansiosta conikävijä voi keskittyä sinkoilun sijaan itse sisällöstä nauttimiseen. Viime aikoina eri tapahtumien yhteydessä on taas kaikunut kävijöiden valituksia valmistelemattomista ja päämäärättömistä ohjelmista, ja tavoitteena onkin, että Desuconin tapauksessa vastaavilta pettymyksiltä voitaisiin välttyä.

Vaikka timanttisen suorituksen varmuutta ei voi etukäteen mitenkään määrittää, oli kyse sitten ensikertalaisesta tai kokeneemmasta puhujasta, on tänä vuonna pyritty auttamaan ohjeistuksessa niin ohjelman rakentamisen kuin itse esiintymisenkin puolesta, jotta ainakin onnistumisprosenttia saataisiin hilattua keskimääräistä korkeammalle. Ohjelmavastaavan roolissa koen, että vastuualueelle kuuluu sisällön hiominen nimenomaan tukemalla ja hyvään suoritukseen kannustamalla, vaikka loppupeleissä ohjelmanumeron menestys onkin täysin tekijästään kiinni. Täydellisyyttä ei vaadita, mutta panostamista kyllä.

Oli prioriteettilistasi ykkösenä sitten filosofinen pohdiskelu tai räjähtävä viihdepläjäys, toivon omasta puolestani että Desuconista löytyy kuunneltavaa makuun kuin makuun. Mikäli juuri omat suosikit tuntuvat menneen ikävästi päällekkäin muun kartan ammottaessa tyhjyyttään, ei sovi unohtaa että Desuconista löytyy onneksi tekemistä myös luentosalien ulkopuolella – jos ohjelmasta toiseen juokseminen hirvityttää, voi suosiolla pitää tauon vaikkapa karaoken tai pelien parissa. Valintojen monipuolisuus (sekä niiden ihanan kamala vaikeus) on kuitenkin aina parempi kuin että joutuisi etsimään tekemistä suurennuslasin kanssa, eikö?