Viime vuoden kesällä hajoilin jo ennakoivasti Suomen syksyn kanssa. Marraskuussa piti kuitenkin kuuleman mukaan olla jokin uusi pikku-coni Lahdessa. Itäsuomalaisen lompakolle läheinen sijainti tuntui heti mukavalta. Pääsymaksu kuitenkin herätti kummastusta. Mikäs tapahtuma se tällainen on? Tarkan markan miehenä päätin ilmoittautua vänkäriksi ja työllä maksaa itseni sisään coniin.
Pääsinkin yleisvänkärin hommiin, mutta syksy toi tullessaan tiedon, että tapahtuman aika ja paikka ovat siirtyneet Lahden Sibeliustaloon ja aina kesäloman alkuun asti. Kaikenlaisia, jäin sitten odottelemaan joulua ja lähes tulkoon unohdin moisen tapahtuman.
Kevään mittaan alkoi hiljakseen kuulua kummia. Olen itse sen verran tuore harrastaja etten ollut ikinä japanilaista kunniavierasta conissa nähnyt, ja nyt niitä ropisi useampia kappaleita. Viimeistään Kiyokazu Fujimoto -paljastuksen jälkeen olin aivan myyty.
Tapoihini kuuluu haistella conien irc-kanavia aina hiukan etukäteen, enkä tehnyt Desuconin kanssa poikkeusta. Yllätyksenä tuli se, miten iso ja elävä kanava oikeasti oli ja on edelleen. Työvoimavastaava Jakoavain varmisteli vielä erikseen, että vaikuttavathan työvuoroni nyt ihan hyviltä ja muutenkin porukassa vaikutti vallitsevan sellainen... Hyvä Meininki. Toisaalta Desuconin markkinointi oli ollut alusta alkaen laajaa ja tekijätiimistä huokui tietynlainen itsevarmuus, joka varmasti ärsytti joitakuita - myönnän, minuakin hieman. Voisiko Desucon lunastaa kunnialla kaikki suuret lupauksensa uudesta ja erilaisesta conista?
Kesä ja coni koittivat aikanaan ja matkasin Lahteen edelleen pieni epäily puserossa, mutta kuitenkin mielenkiinnolla odottaen, millaista jälkeä ensikertalainen porukka tulisi saamaan aikaan. Perjantaina aika kului lyhyen tilojen kasailutuokion ja vänkärikoulutuksen merkeissä. Tunnelma porukassa oli livenäkin energinen, mikä riitti paikkaamaan sitä ettei kaikkeen aina oltu osattu varautua ennalta.
Mm. kaikenkarvaiset järjestyksenvalvojat varmistivat sen,
ettei conin työvoimalla ollut hetkeäkään tylsää.
Huonosti nukutun yön jälkeen aamu koitti varhain. (Muistiin: jos aiot nukkua kovalla lattialla, ota mukaan makuualusta, joka yltää sekä takaraivon että polvien alle.) Ilmeisesti olin turhankin nopea kintuistani, kun olin Sibeliustalolla ennen kuin takaoviakaan oli ehditty avata. Ensimmäisessä Desuconissa kävi valtava työvoimahävikki, jota koitin omalla kohdallani parhaani mukaan paikkailla läpi viikonlopun. Otin asiakseni tehdä sen, mitä omalta kohdaltani pystyin. Ja hauskaa oli joka hetki! Hektiset hetket narikassa, veden kärrääminen janoiselle coni-kansalle, työvuorojen ulkopuoliset kahvittelutuokiot järjestystenvalvojien kanssa jne. jne. Eikä mikään tuntunut niin hyvältä kuin huilahtaa toviksi pääsalin pehmeille penkeille puheohjelman ääreen.
Sunnuntaina junassa istuessa ei voinut olla kuin väsynyt ja onnellinen. Jösses, conissa voi olla myös tällaista. Mikäänhän ei tietenkään koskaan ole täydellistä, mutta Desuconissa tuntui olevan potentiaalia. Tähän minä haluan mukaan, tekemään tästä entistäkin parempi fanitapahtuma. Ja tässä sitä ollaan, tällä kertaa työvoimatiimin vuoropäällikkönä suunnitelmissa järjestää myös ensi kerralla vuoden paras con.
PS. Vänkärirekry avataan helmikuun korvilla, joten jos innostuit laita ilman muuta hakemus silloin tulemaan!
